Muutaman viikon hiljaisuuden jälkeen; moikkelis!
Tässä viimeisen kuukauden aikana on mun aussi elämään tullut muutos perheenvaihdon muodossa. :) Kaikki ystävät ja sukulaiset jotka olette olleet huolissanne, nyt voin paremmin kuin hyvin! Muutin onnekseni lähemmäs kaupunkia, Sunburyyn (35 000 asukasta), missä elelen ihanaakin ihanammassa uusiseelantilaisessa perheessä. Kyllä, olen Australiassa mutta asun New Zealanderien kanssa. :--) Perheeseen kuuluu äiti Diane, isä Jamie, 19v isosisko Simone, 17v sisko Tyla ja 14v veli Leith. Kaikkien kanssa oon tutustunu todella nopeasti ja todella mukavia ovat - Leith tuo ihan mieleen mun oman pikkuveljen!
En tiedä pitäisikö sanoa että minä löysin perheen vai että perhe löysi minut? Yksi kaunis päivä koulussa tämä perheen tyttö Tyla tuli kysymään josko haluaisin muuttaa heidän luokseen. Emme siis entuudesta tunteneet, Tyla oli kuullut kavereiltaan jotka ovat myös minun kavereitani että etsiskelen perhettä. Tuli kyllä ihan tippa linssiin ja on tullut monta kertaa sen jälkeenkin kun nämä on ottanut mut ihan omaksi tyttärekseen. :) Eilen Jamie soitti vanhemmilleen Uuteen Seelantiin ja mm. muistutti heidän uudesta lapsenlapsestaan jonka tulevat jouluna tapaamaan. Tylan kanssa erityisesti ollaan ihan kuin paita ja peppu, on niin mahtavaa elellä perheessä jossa host siskon kanssa ollaan näin hyviä ystäviä. :) Mieletön yllätys oli myös se että tämän katon alla asustelee lisäksi labradorin noutaja Buddy ja kissa Thobi. (en oo ihan varma miten tuo kissan nimi kirjotetaan) Tuo oikein kotoisan olon etenkin koira kun meillä siellä kotona on kaksi labradori merkkistä ja sitten vielä se yksi haiseva terrieri. :) Ja vielä jos saan sanoa että kaiken lisäksi, tämä koira on ihan mun paras kaveri, joka aamu tulee mun huoneeseen hengailemaan ja muutenkin on kyllä minut ominut, vaikka luulin että se menisi toisinpäin; minä omisin sen. :D
Kolmen viikon päästä alkaa loppukokeet, eli suomeksi sanottuna minulla alkaa loma, hehheh. Mahtavaa vihdoin se kesä sieltä tulee! Nyt on ollut jo semmosia mukavia 30 asteen päiviä, miten kestän kesällä 45 astetta kun läkähdyn jo kolmeenkymmeneen?! Lomasuunnitelmia on tässä pikkuhiljaa alettu suunnittelemaan, toivonmukaan pääsen matkustamaan mahdollisimman paljon, mun silmät janoaa uusia paikkoja ja kokemuksia! Tähänmennessä olen siis valloittanut kolme osavaltiota/territoriota ja lisää haluan nähdä. Tämä maa on niin valtava ettei sitä käsitä ennenkuin lentää pohjoiskärestä Darwinista tänne alas Melbourneen 7 tuntia, vähän eri mittakaavoissa siis kuin Suomi. :D
Tässä alla olisi teille muutama kuva viimeviikkojen ja eilisillan takaa. Ihan järkyttävää miten tämä aika lentää, mulla on enää vajaa 6kk vaihtovuotta jälellä ja sitten pitääkin jo tulla takaisin kotiin. Nyt on elämä täällä niin mallillaan etten halua enää tulla takaisin! Vitsi vitsi, mallillaan se kyllä on mutta tottakai minä tuun takaisin sinne oman perheen ja ystävieni luokse - mikään ei mene teidän edelle. :) Teistä puheenollen haluan kiittää kaikesta tuesta mitä olette minulle antaneet tämän kuluneen 4 kuukauden aikana ja kiitos niin paljon että olette jaksaneet pitää muhun yhteyttä vaikka itse olenkin välillä vähän laiminlyönyt kuulumisien päivittämistä... Jospa tästä tekstistä ja näistä kuvista saisitte edes vähän irti mitä mun elämässäni on viimeaikoina tapahtunut. :)
Kaipaan teitä, muistakaa pitää lippu korkeella, niin teen minäkin ja siihen asti kun taas tavataan niin saan tyytyä kuuntelemaan suomipoppia ja välillä vähän ehkä kurkkaamaan myös mitä salkkareissa on meneillään. ;-D
 |
| Kuuluisa laukkahevonen 30- luvulta, nyt täytettynä museossa |
 |
| Ekat dinot mitä oon eläessäni nähnyt 8) |
 |
| Buddy <3 |
 |
| Tyla :) |
 |
| Diane, Leith, Jamie, Tyla (Simone puuttuu) |
 |
| Viimein löysin tieni karkkikauppaan ja sain irtsareita ekaa kertaa 4 kuukauteen! |
 |
| Welcome to Melbourne |
Ei ole enää paljon ollut aikaa koneella istuskella kun on tullut niin paljon kiirettä uuden perheen myötä, mikä on kyllä todella hieno juttu. :) Älkää siis närkästykö kaverit jos en yhdessä yössä vastaa Facebook viesteihin, en ole unohtanut, ajattelen teitä joka ikinen päivä ja vastaan kyllä heti kun löytyy aikaa nakuttaa läppärillä! Tänä aamuna naapurin kanat kotkotuksellaan herättivät minut - kuten kaikkina muinakin aamuina, ja näinpä sain tunnin jos toisenkin aikaa työstää tätä "voin hyvin taas" raporttia. Mukavaa alkutalvea teille, kuulinkin että olette vähän jo saanut lunta maahan. :) Nyt lähtee tämä neiti suihkuun ja syömään aamupalaa, kukkurukuu ja seuraavaan kertaan!
